Englannin jalkapalloliitto skandaalien pyörteissä

Englannin jalkapalloliitto FA (The Football Association) perustettiin jo vuonna 1863. Se on maailman vanhin jalkapalloliitto, jolla on pitkät ja ylväät perinteet. Viime vuosina FA on kuitenkin kulkenut skandaalista toiseen. Sen toimijoita koskevat karmivat paljastukset liittyen muun muassa lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja rasismiin ovat täysin pilanneet FA:n maineen: ennen niin ylpeä järjestö näyttäytyy nyt Englannissa ruohonjuuritasosta täysin irtaantuneiden vanhojen valkoisten miesten herrakerhona.

FA:n maine alkoi kärsiä toden teolla vuoden 2016 syksyllä, kun kaksi sitä koskevaa skandaalia nousi julkisuuteen samanaikaisesti. Englannin maajoukkuemanageri Sam Allardyce jäi kiinni neuvottuaan jalkapallosijoittajina esiintyneille toimittajille keinoja kiertää FA:n sääntöjä. Allardycen itsensä lisäksi FA:n silloin vastavalittu hallituksen puheenjohtaja Greg Clarke ja FA:n toiminnanjohtaja Martin Glenn joutuivat skandaalin keskelle. Englantilaisen jalkapallon terävin huippu näyttäytyi korruption ja välinpitämättömyyden pesäkkeenä. Tilanteen seurauksena Allardyce joutui jättämään työnsä maajoukkueen päävalmentajana toimittuaan roolissa vain yhden pelin ajan.

Allardycen tyriminen ja sitä seuranneet potkut olivat kuitenkin pientä verrattuna toiseen, myös syksyllä 2016 julki tulleeseen skandaaliin. Entinen jalkapalloammattilainen Andy Woodward, 43, nimittäin paljasti olleensa lapsuudessaan entisen juniorivalmentajan Barry Bennellin seksuaalisesti hyväksikäyttämä. Muun muassa Crewe Alexandran junioriorganisaatiossa toimineella Bennellillä ehti olla monia uhreja ennen kuin hän jäi kiinni ja sai vankeustuomion vuonna 1998. Bennellin rikokset olivat yleisesti tiedossa, mutta kukaan hänen uhreistaan ei ollut puhunut julkisesti kärsimyksistään ennen Woodwardia.

Woodwardin kertoma kiinnitti englantilaisten huomion paitsi Bennellin rikoksiin, myös siihen, miten FA oli kohdellut jalkapallon parissa seksuaalisesta hyväksikäytöstä kärsineitä. Woodwardin jälkeen moni muukin englantilaisen jalkapallon sisällä tapahtuneen pedofilian uhri on tullut julkisuuteen. Uhrit ovat järkyttävien kokemustensa seurauksena kärsineet psyykkisistä ongelmista. FA ja englantilaisten jalkapalloilijoiden pelaajayhdistys PFA (Players’ Football Association) ovat julkisuudessa antaneet tukensa uhreille. Käytännössä järjestöjen antama tuki on kuitenkin jäänyt pinnalliseksi. PFA on tarjoutunut maksamaan uhreille psykologinkäyntejä, mutta vain rajallisen määrän; lisäksi FA on tarjonnut julkisuuteen tulleille uhreille lahjoituksia, kuten aitioita Englannin maaotteluihin. Mitään kattavaa entisten pelaajien tukisysteemiä ei kuitenkaan ole saatu aikaiseksi, ja tämä onkin herättänyt brittimediassa runsaasti kysymyksiä siitä, tekevätkö PFA ja FA riittävästi auttaakseen surullisen suurilukuista jalkapallon piirissä tapahtuneen seksuaalisen hyväksikäytön uhrijoukkoa.

Allardycen potkujen ja Woodwardin sekä muiden pedofilian uhrien julkisuuteen tulon jälkeen FA on tänä syksynä joutunut jälleen uusien skandaalien keskelle. Tällä kertaa kohu on koskenut Englannin naisten maajoukkueen syyskuussa erotettua päävalmentajaa Mark Sampsonia: paljastui, että Sampson, toimiessaan Bristol Cityn naisten akatemiassa, oli seksuaalisissa suhteissa akatemian tyttöpelaajien kanssa. Sampson, joka ehti toimia maajoukkueroolissaan lähes neljä vuotta, joutui jättämään managerintoimensa paljastusten tultua julki.

Tämä ei ollut kuitenkaan ainoa Sampsonia koskeva, tänä syksynä ilmaantunut skandaali; walesiläinen on nimittäin saanut syytöksiä myös rasismisista. Chelseassa pelaavat Eni Aluko ja Drew Spence, jotka molemmat pelasivat myös Englannin naisten maajoukkueessa Sampsonin alaisuudessa, tulivat nimittäin julkisuuteen syyttäen Sampsonia rasistisesta käytöksestä heitä kohtaan.

Skandaalia vahvisti se, miten FA reagoi Alukon ja Spencen syytöksiin. Myötätunnon sijaan järjestö nimittäin vähätteli pelaajien esille tuomaa rasismia, ja kyseenalaisti väitteiden todenperäisyyden. Syytösten saatua vahvistuksen on FA julkisuudessa tuominnut Sampsonin käytöksen. Se on kuitenkin puheenjohtajansa Greg Clarken kautta kieltänyt minkäänlaisen institutionaalisen rasismin järjestön sisällä, tuomiten puheet sellaisesta ”hutuksi”.

Oli FA:ssa syvään juurtunutta, rakenteellista rasismia tai ei, olisi siltä rasistisen käytöksen tullessa ilmi varmaankin hyvä idea vähättelyn sijaan pyrkiä kriittiseen itsetarkasteluun, ja selvittää perin pohjin, olisiko sen toiminnassa joiltain osin parantamisen varaa. Nyt, FA:n toimittua niin kuin se toimi, on sen julkikuva tahriintunut entisestään.

FA:n keskeisitä toimjoista on kritiikkiä saanut puheenjohtaja Clarken ja toiminnanjohtaja Martin Glennin lisäksi sen tekninen johtaja Dan Ashworth. Ashworth sai osakseen täysilaidallisen viimeksi eilen, kun hänen edeltäjänsä teknisen johtajan toimessa, Dame Heather Rabbatts, kommentoi Ashworthin aseman olevan ”kestämätön”.

Rabbatsin mukaan Ashworth ei yksinkertaisesti ole tehnyt tarpeeksi torjuakseen FA:n piirissä esiintyvää rasismia, ja hänen pitäisi tehdä tilaa jollekin muulle.

Rabbatsin kommentit liittyvät yleiseen, laajasti brittimediassa esiintyvään ankaraan kritiikkiin FA:ta ja sen keskeisiä toimijoita kohtaan. Järjestön syytetään olevan sokea omille ongelmilleen, ja välinpitämätön sen piirissä esiintyvää rasismia kohtaan. Tätä julkisuudessa vallitsevaa kuvaa ei edesauta naisten ja etnisten vähemmistöjen edustajien vähäisyys FA:n ylimmissä päättävissä elimissä.

Jotta FA:n maine puhdistuisi jälleen, tulisi sen satsata nyt toimintansa piirissä seksuaalisen häirinnän, rasismin ja muun väärän kohtelun kohteeksi joutuneiden tukemiseen. Lisäksi sen johtavien toimijoiden tulisi pyrkiä aiempaa paljon merkittävämpään avoimuuteen. Vain muuttamalla toimintaansa avoimemmaksi ja julkisemmaksi voi skandaaleissa ryvettyneellä maailman vanhimmalla jalkapalloliitolla olla toivoa palauttaa asemansa englantilaisten jalkapallon ystävien ylpeydenaiheena.