Englanti varmisti viime torstaina pääsynsä ensi kesänä Venäjällä pidettäviin MM-kisoihin voittamalla Slovenian 1-0. Wembleyllä pelattu ottelu oli englantilaisilta hyvin vaisu ja voittomaali syntyi vasta lisäajan neljännellä minuutilla kapteenina toimineen Harry Kanen toimesta. Sunnuntaina joukkue kohtasi Liettuan vieraissa sunnuntaina karsintojen viimeisessä ja Englannille merkityksettömässä ottelussa. Englanti voitti myös tuon ottelun 0-1 Kanen maalilla, joka syntyi tällä kertaa rangaistuspotkusta. Tuossakaan ottelussa Englannin esitys ei ollut järin loistelias, sillä Liettua oli oman karsintalohkonsa jumbosijalla.
Ennen sunnuntain Liettua ottelua Englannin manageri Gareth Southgate arvioi oman joukkueensa tilaa hyvinkin raa’alla tavalla. Hänen mielestään joukkueesta puuttuu mahdollisesti niin sanotut ”suuret pelaajat”. Tällä Southgate tarkoittaa Cristiano Ronaldon, Lionel Messin ja Gareth Balen kaltaisia supertähtiä.
Englannin edelliset arvokilpailut eivät ole menneet kovinkaan loisteliaasti, sillä Brasilian MM-kilpailut 2014 päättyivät jo alkulohkoon ja toissakesän EM-kilpailuissa Ranskassa Islanti pudotti sen jatkosta neljännesvälierissä 1-2 voitolla.
Englannin joukkue on täynnä Valioliigassa pelaavia pelaajia. Iso osa pelaajista pelaa mestaruutta tavoittelevissa joukkueissa. Myös rooli omassa joukkueessaan on näillä pelaajilla hyvin suuri. Lisäksi heiltä löytyy Kanen tasoinen maalintekijä. Silti joukkue on aiempina vuosina epäonnistunut arvokisoissa vaikka karsinnat olisivat sujuneet näytöstyyliin. Vähän niin kuin nytkin. Aiemmin suurin kompastuskivi joukkueella on ollut ailahteleva maalivahtipeli. Englannin maalivahti saa osakseen arvokisoissa hyvin suuret paineet. Paineita ovat tuoneet niin media kuin kannattajatkin.
Englannilla on tällä hetkellä monta loistavaa maalivahtia, mutta niin sanottu ykkösmaalivahti Tom Heaton on tällä hetkellä loukkaantuneena ja kuntoutuminen Venäjän kisoihin on epävarmaa. Ja vaikka Heaton ehtisikin kuntoutua kisoihin, on hänen pelituntumansa täysin kateissa.
Maalivahtitilanne
Kilpailu Heatonin takana on kovaa. Maalta löytyy monia hyviä seurajoukkueessaan ykköstorjujana toimivaa maalivahtia. Joe Hart (West Ham), Fraser Forster (Southampton), Jordan Pickford (Everton), Ben Foster (WBA) sekä Jack Butland (Stoke). Sekä Hart että Foster ovat oikeastaan jo nähtyjä kortteja ja he eivät ole maajoukkueessa onnistuneet vakuuttamaan. Butland on ollut erinomainen Stokessa, mutta vaikuttaa olevan ryhmän epätodennäköisin valinta Heatonin paikkaajaksi managerin papereissa.
Puolustus
Aiemmin keskuspuolustusta on pidetty maalivahdin ohella yhtenä joukkueen heikoista lenkeistä. Karsintaotteluissa keskuspuolustus on hoitanut tonttinsa kuitenkin suhteellisen hyvin. Gary Cahill, John Stones sekä Phil Jones pelaavat seuroissaan avainrooleissa, mutta kolmikon ailahtelevuus on nähty etenkin suurissa peleissä. Laitapuolustajat Englannilla ovat erittäin laadukkaat Leighton Bainesin ja Kyle Walkerin johdolla. Tässä osastossa tosin materiaalin kapeus on pieni rasite.
Puolustus on kokonaisuudessaan huomattavasti aiempia arvokilpailuita vahvempi ja kokeneempi, mutta todelliseen tulikasteeseen maaotteluissa se ei ole vielä joutunut. Paperilla se on riittävän hyvä, mutta juuri keskuspuolustuksen ailahtelevuus jättää ilmoille toistaiseksi vielä kysymysmerkkejä.
Keskikenttä
Keskikenttä on hyvin liikkuva ja siltä löytyy huomattavasi aiempaa enemmän luovuutta. Dele Alli on pelannut Tottenhamissa loistavan kauden ja kulunut kausi on myös alkanut loistavasti. Adam Lallana, Ross Barkley sekä Jack Wilshere ovat kaikki pelaajia, joiden peli parhaimmillaan on erittäin kaunista katsottavaa. Kolmikon ongelmana on sen loukkaantumisherkkyys. Eric Dierin sekä Jordan Hendersonin vahvuudet ovat enemmän puolustussuuntaan pelaamisessa, kun taas James Milner pyörii hieman siinä välimaastossa. Alex Oxlade-Chamberlain ei ole vakuuttanut ketään missään vaiheessa eikä varsinkaan Liverpool -siirtonsa jälkeen.
Keskikenttä on terveenä ollessaan loistava. Valitettavasti materiaalin kapeus saattaa tuottaa sille suuriakin ongelmia arvokisojen kaltaisessa turnauksessa, jossa pelejä pelataan tiiviiseen tahtiin panosten ollessa korkeita jokaisessa ottelussa.
Hyökkäys
Pitkästä aikaa Englannin mahdollisen menestyksen ei pitäisi jäädä kiinni ainakaan hyökkäysosaston tulivoimasta. Kane on itseoikeutettu nro 9. hyökkääjä. Laitureina joukkueesta löytyy nuoria, todella nopeita pelaajia Raheem Sterlingin sekä Marcus Rashfordin muodossa. Daniel Sturridgelta ja Jamie Vardylta löytyy hyvin paljon nopeutta ja molemmat ovat myös maalintekijöinä loistavia. Sturridgen ongelmaksi hänen urallaan on tosin muodostunut loukkaantumisherkkyys.
Hyökkäys on kuitenkin Englannin suurin vahvuus tällä hetkellä. Tosin kuten niin monella muullakin pelipaikalla Kanen ja Rashfordin pysyminen terveenä on kaiken avain.
Lopputulema
Maalivahtia lukuun ottamatta Englannin muu joukkue on kovempi kuin se on ollut vuosiin. Puolustajat ovat parempia, keskikenttä nopeampi ja luovempi ja tällä kertaa hyökkäysestä löytyy yksi maailman tämän hetken tehokkain hyökkääjä. Mutta riittääkö sekään? Pelaajien esitykset viimeisissä karsintaotteluissa ovat jo antaneet hieman viitteitä siitä, että Southgate saattaa olla arviossaan oikeassa. Suuren pelaajan merkki on se, että tiukassa paikassa hän ottaa joukkueen harteilleen ja kantaa vaikean jakson yli. Tällä hetkellä Kane voisi olla tuo pelaaja, kuten on parissa viimeisessä ottelussa ollutkin. Itse arvokilpailut ovat kuitenkin täysin eri kilpailut kuin niiden karsinnat.