Vaikka sarjakärjessä porskuttavan Chelsean manageri Antonio Conte on sanonut, että näkisi joukkueensa mielellään jo tällä kaudella Mestarien liigassa, ei tilanne haittaa joukkueen toiseksi parasta maalintekijää Eden Hazardia. Belgialainen Hazard on kertonut lontoolaisjoukkueen hyötyvän suuresti siitä, ettei Chelsea pelaa tällä kaudella Mestarien tai Eurooppa-liigaa. Hazard listasi suurimmiksi hyödyiksi pidemmät lepoajat otteluiden välillä ja pidempien taukojen mahdollistaman paremman valmistautumisen otteluihin.
Hazardin argumentti vaikuttaa järkevältä. Etenkin Eurooppa-liigassa usein viime kausina pelanneiden joukkueiden, kuten Tottenhamin ja Liverpoolin kannattajat ovat harmitelleet ottelurytmiä, johon Eurooppa-liigaan osallistuminen joukkueet pakottaa. Vierasottelua torstai-iltana Kazanissa tai Bakussa on seurannut sunnuntain iltapäiväottelu Valioliigassa. Toinen oletettava hyöty on se, että pienempiä ottelumääriä pelaavat joukkueideet pärjäävät pienemmillä ja yhtenäisemmillä pelaajaringeillä. Europelien ulkopuolelle jääneiden joukkueiden kilpailuedusta on puhuttu paljon sen jälkeen, kun Liverpool rynnisti melkein mestariksi kaudella 2013–2014 jäätyään edelliskeväänä sarjassa seitsemänneksi. Muina tavallisina esimerkkeinä mainitaan Leicesterin viime kauden mestaruus ja Chelsean ylivoima kuluvalla kaudella.
Tukevatko tilastot väitettä europelien ulkopuolella olevien joukkueiden kilpailuedusta?
Transfermarktin tilastojen mukaan Chelsea on tällä kaudella käyttänyt pienintä määrää pelaajia Valioliigassa (21). Viime kaudella mestaruuden voittanut Leicester teki samoin (23). Käytettyjen pelaajien määrässä ei näy neljän viime kauden aikana korrelaatiota europelien ja niiden ulkopuolella olemisen välillä. Enemmänkin käytettyjen pelaajien määrässä näkyy korrelaatio menestyksen välillä. Mitä tiiviimmällä pelaajapakalla joukkue on pelannut, sitä todennäköisemmin se on menestynyt
Viime syksynä tilastoanalyysiin erikoistuneen konsulttiyrityksen 21st Clubin jalkapalloanalyysin päällikkö Omar Chaudhuri esitti Guardianin haastattelussa eri tilastoja vertailemalla, että Chelsea ja Liverpool hyötyisivät tällä kaudella jopa kuusi pistettä, siitä hyvästä etteivät ne pelaa europelejä. Chaudhuri painotti Guardianille, ettei analyysin tekeminen ei ole yksinkertaista, koska europelien ja myös Valioliigan rasitus riippuu monista satunnaistekijöistä: vierasmatkojen pituudesta, joukkueen pelaajarotaatiosta ja kuinka monta euro-ottelua joukkueille tulee.
Keskustelu europelien ulkopuolelle jäävien joukkueiden kilpailuedusta, kuvaa Valioliigan kärjen tason leventymistä. Keskustelua ei vielä kymmenisen vuotta taaemmin käyty, kun ns. suuren neljän vuosina Arsenal, Chelsea, Liverpool ja Manchester United olivat neljän kärjessä kuusi kautta peräkkäin vuosina 2003–2009. Valioliigan jatkuvasti rahakkaammat TV-sopimukset ovat nostaneet suurimman osan valioliigajoukkueista maailman vauraimpien seurojen joukkoon. Kaudella 2014–2015 Stoke City vastaanotti enemmän TV-rahaa kuin Juventus. Jos ajatellaan puhtaasti TV-rahaa, on englantilaisten joukkueiden järkevämpi panostaa Valioliigaan kuin Mestarien liigaan. Etenkin Eurooppa-liigan arvostuksessa tämä on näkynyt, kun joukkueet ovat myyneet otteluihin alennuslippuja ja manageri ovat peluuttaneet reservimiehistöjä.
Tilastollisesti ei voida löytää suoraa yhteyttä europelien ulkopuolelle jäämisen ja Valioliiga-menestyksen välille, mutta voidaan katsoa, että jos europelien ulkopuolella oleminen parantaa menestyksen mahdollisuuksia. Pienempi rasitus tarkoittaa virkeämpiä pelaajia pienempää määrää loukkaantumisia ja pelikieltoja. Pidemmät lepotauot mahdollistavat valmentajille ja joukkueille paremman valmistautumisen otteluihin. Ja siitähän huippu-urheilussa on kyse. Voiton todennäköisyyden kasvattamisesta.