Kommentti: Pallonhallintaa tai ei – jalkapallo on tulosurheilua

Viime kauden shokkimestari Leicester City laittoi jalkapallon ystävät haukkomaan henkeä viedessään Valioliigan tittelin kaikkien odotusten vastaisesti. Leicester Cityn mestaruus nähtiin jalkapallon toivon pilkahduksena pienille ja vähemmän varakkaille joukkueille – mitä tahansa voi tapahtua, kunhan intohimoa ja yritystä löytyy.

Leicesterin voitto oli miellyttävä piristysruiske jalkapallomaailmassa, jossa maine ja raha päivä päivältä saa yhä suuremman merkityksen. Leicesterin tarina oli kuin suoraan satukirjasta: Claudio Ranierin kertoma, Riyad Mahrezin ja N’Golo Kantén tähdittämä tuhkimotarina, jossa Tuhkimona toimi joukkueen kultapoika Jamie Vardy. Ryysyistä Valioliigan mestariksi ja siitä eteenpäin.

Kausi oli mahtavaa seurattavaa, eikä joukkueesta voinut olla pitämättä. Mutta oliko The Foxesin menestystarina tosiaan intohimon ja ’kuningaslajin hienouden’ saattama, vai oliko kyse pelkästään jalkapallon vanhan aikakauden lopusta, ja pallonhallinta -voittoisen taktiikan viimeisestä niitistä?

https://www.youtube.com/watch?v=diQJkPjcFTU

Leicester onnistui voittamaan ottelunsa tiiviillä puolustamisella, sekä nopeilla vastahyökkäyksillä. The Guardianin mukaan mestaruuskautena Leicesterin pallonhallinta oli keskimäärin 42.4 prosenttia. Leicesterin puolustusvoittoisella pelillä voisi arvata joukkueen tehneen keskimäärin vähemmän maaleja kuin hyökkäysvoittoiset joukkueet, mutta esimerkiksi toiseksi sijoittunut Arsenal teki kolme maalia Leicesteriä vähemmän. Ainoastaan Tottenham ja Manchester City onnistuivat maalinteossa mestareita enemmän, ja silloinkin ainoastaan yhden sekä kolmen maalin erolla.

Kelataan ajassa noin seitsemän vuotta taaksepäin. Brasilian maajoukkueen sen aikainen valmentaja ja entinen keskikenttäpelaaja Carlos Dunga sai brasilialaiset kannattajat raivonpartaalle kannattajien syyttäessä entistä Brasilian kapteenia ’iloisen ja luovan brasilialaisen jalkapallon’ tappamisesta vuoden 2010 Etelä-Afrikassa pelatuissa MM-kisoissa. Sen ajan jalkapallon viihdearvon sekä luovan jalkapallon ruumistuma Ronaldinho ei mahtunut Dungan valitsemaan miehistöön, vaan enemmän puolustusvoittoista harjoittavat ja alueen pelaamiseen keskittyvät pelaajat valittiin mukaan maailmanmestaruuden hakuun. Myös Brasilian superlupaus Neymar jäi Dungan 23-miehisen joukkueen ulkopuolelle. Vaikka Brasilia eteni puolivälieriin asti, jossa joukkue hävisi kisoissa toiseksi tulleelle Hollannille numeroin 2-1, Dungaa syytettiin huonoista pelaajavalinnoista muun muassa entisen supertähden Pelen toimesta. Enemmän puolustusvoittoista taktiikkaa harjoitettiin toki jo kauan ennen tätä, mutta mediamyrsky kyseisien kisojen alla oli ennennäkemätöntä.

Kohun jälkeen erinäisiä seuroja ja valmentajia on vuorotellen syytetty tylsästä ja puolustusvoittoisesta jalkapallosta, mutta totuus on, että vain tyhmä ja tietämätön syyttää ja tuomitsee valmentajan, joka osaa ja ymmärtää sopeutua jalkapallon kehityksen mukaan. Kaksi vuotta Etelä-Afrikan MM-kisojen jälkeen Roberto Di Matteoa kritisoitiin jalkapallon tappamisesta ja ”sininen bussi” -taktiikan harjoittamisesta, jonka avulla Chelsealle lohkesi vuoden 2012 Mestarien liiga voitto.

”Kahden viimeisen kauden aikana joukkueet jotka eivät ole pitäneet palloa ovat voittaneet liigan”

Jalkapallo on monien vuosikymmenien ajan, välillä nopeammin ja välillä hitaammin, kehittynyt juuri Dungan harjoittaman puolustusvoittoisen pelitavan kaltaiseksi. Poikkeuksia valmentajien suosimista ja toimivista pelityyleistä tosin löytyy, ja paras esimerkki on nykyisen Manchester City valmentaja Pep Guardiolan suosima ”Tiki-Taka”. FC Barcelonaa vuodesta 2008 aina vuoteen 2012 saakka valmentanut katalonialaisluotsi onnistui pallonhallintaan, tekniikkaan ja pienpeliin perustuvan taktiikan pohjalta suorastaan dominoimaan Euroopan kenttiä. Ajoittain hyökkäyspäästä lähtenyt koko joukkueen painostus, ja tämän kautta totaalista pallonhallintaa harrastanut Barcelona näytti monen kauden yli jopa ylivoimaiselta. Guardiolan valtakautta muistellaankin nimellä ”The Pep Era”.

https://www.youtube.com/watch?v=p7hd5tSr9Js

Takaisin tähän päivään. Kaiken järjen mukaan tämän vuoden Valioliigamestari on jo selvillä. Chelsea on pelannut upeaa kautta ja on pienoisten alkukauden ongelmien jälkeen näyttänyt aika pitkälti voittamattomalta läpi kauden.

Vanhaan koulukuntaan kuuluva, ja Arsenalin pitkäaikainen päävalmentaja Arsene Wenger kommentoi Valioliigan tilannetta The Guardianissa. Ranskalaisen kommenteista saattoi haistaa katkeruuden tynkää – sekä pientä kritiikkiä Conten harjoittamaa jalkapalloa kohtaan – kun ranskalainen kritisoi italialaista samoista asioista kuin esim. Dungaa vuonna 2010 ja Roberto Di Matteoa kaksi vuotta sen jälkeen.

”Kahden viimeisen kauden aikana joukkueet jotka eivät ole pitäneet palloa ovat voittaneet liigan”, Wenger piikitti.

Chelsean pallonhallinta on tähän mennessä ollut keskimäärin 54.2 prosenttia, mikä ei suinkaan vedä vertoja Leicesterin 42.4 prosentille, mutta tuntuu siitä huolimatta alhaiselta kun vertaa pallonhallintaprosenttia Lontoon sinipaitojen tulokselliseen sekä pelilliseen ylivoimaan.

”Et voi ostaa isoja pelaajia ja sanoa: ’Me emme halua palloa’. Isot pelaajat haluavat pallon.”

Jos katsotaan Pep Guardiolan luotsaamaa Manchester Cityä ei joukkue ole nauttinut läheskään samankaltaisesta menestyksestä kuin Chelsea. Pep Guardiolaa onkin kritisoitu siitä, että on yrittänyt pakottaa espanjalaista pallonhallintaan perustuvaa taktiikkaa, eikä ole sopeutunut englantilaisen jalkapallon vallitsevaan pelityyliin.

Antonio Contea ylistetään, niin kuin myös viime vuoden mestarin valmentajaa Ranieria ylistettiin taktisesta osaamisestaan – mikä on kiistaton fakta. Chelsean dominointi on ollut vakuuttavaa: joukkue on noudattanut orjallisesti samaa kaavaa millä mestaruus viime vuonnakin voitettiin – kurinalaisella puolustuksella, sekä nopeudella ja taidolla höystetyillä vastahyökkäyksillä. Alla esimerkki kolmesta vastahyökkäysmaalista Manchester Cityä vastaan joulukuussa pelatusta ottelusta.

”Pärjääkö ne joukkueet hyvin, jotka eivät rakenna peliä? Kyllä. Kun analysoimme tätä Genevassa analysoimme aina Mestarien liigan otteluita, ja minun on pakko sanoa, että monien kausien aikana joukkueet joilla oli alhainen pallonhallinta voittivat liigan”, Wenger jatkoi.

Chelsea on toki pelannut iloisempaa ja aika ajoin enemmän pallonhallintaan perustuvaa peliä, kuin mitä hallitseva mestari Leicester teki. Tähän toki vaikuttaa nimenomaan Wengeriä puhuttava seikka.

”Et voi ostaa isoja pelaajia ja sanoa: ’Me emme halua palloa’. Isot pelaajat haluavat pallon.”

Kommentti on varmasti totta, mutta jalkapallon taktiikka ja kulttuuri ei ole staattista, vaan kehittyy niin kuin kaikki muukin. Kuka enää puhuu Mestarien liiga-finaalin Di Matteon ’rumasta voitosta’ Bayern Muncheniä vastaan? Ei moni. Moniko muistaa viimeisen kymmenen vuoden Mestarien liigan voittajat? Todella moni.

”Luulen, että urheilun on kannustettava aloitteen tekemistä, koska muuten meidän on ajateltava koko prosessi uudestaan, koska ihmiset eivät ikuisesti tule katsomaan joukkueita, jotka eivät tee aloitteita.”

Mutta onko asia tosiaan näin? Kuulostaa oudolta väitteeltä, että jalkapallon fanikulttuuri olisi – varsinkin Englannissa – niin pinnallista ja heikkoa, että katsojat lopettaisivat joukkueensa kannustamisen koska joukkue ei tee aloitteita, vaikka nimenomaan voittavat? Eikö jalkapallo kuitenkin ole tulos- eikä tyylilaji?

Jalkapallo on monien vuosikymmenien aikana muuttunut legendaarisesta totaalisesta jalkapallosta ja samba-henkisestä-tanssi-jalkapallosta nykyajan pragmaattiseksi jalkapalloksi. Wengerin ajatus on kaunis mutta väärä. Jalkapallo on loppupeleissä vain miljardibisnes, ja fanikulttuuri ympäri maailman niin sisäistettyä, että vaikka pääasia olisikin viihdearvo päämäärän varrella, se arvo vaihdetaan tuloksiin – niin kannattajien kuin omistajien puolelta – heti kun vain on mahdollista.