Chris Kirklandia pidettiin aikanaan yhtenä Englannin lupaavimmista maalivahdeista. Jatkuvat loukkaantumiset olivat lähellä päättää hänen ammattilaisuransa jo nuorena.
Kunnioitettavan uran hän lopulta kuitenkin teki. Kirkland edusti urallaan Coventrya, Liverpoolia, Wigania, Sheffield Wedneysdayta, Prestonia sekä viimeisimpänä Burya. Lisäksi hän kävi lyhyillä lainapesteillä West Bromwichin, Leicesterin ja Doncasterin riveissä.
Kirkland edusti Wigania kuuden vuoden ajan ja yhteensä 131 ottelussa, joiden myötä seurasta muotoutui hänelle koti. Lopulta kauden 2011/2012 jälkeen hän ei saanut enää jatkosopimusta seuralta. Se oli Kirklandille kova paikka.
– En olisi koskaan halunnut lähteä Wiganista. Rakastin pelaamista siellä, rakastin seuraa, seurasta tuli minulle kuin toinen koti, Kirkland kertoi BBC Sportsille.
Siirto Wiganista Sheffield Wednesdayn riveihin oli käännöskohta englantilaismaalivahdille, ja siitä alkoi miehen alamäki.
– Kun olin poissa kotoa, aloin panikoida. Jos en olisi tehnyt töitä Andy Rhodesin, Sheffield Wednesdayn maalivahtivalmentajan kanssa, olisin lähtenyt aikoja sitten. Pelasin paljon, mikä helpotti hieman. Pystyin sivuuttamaan masennuksen 90 minuutin ajaksi.
Lopulta Kirkland alkoi jopa välttelemään kontaktia muihin ihmisiin. Aiemmin täysin normaalit arkiset asiat putosivat hänen elämästään pois.
– Hävettää myöntää, mutta lopetin jopa koirani ulkoiluttamisen. Asia, jota olen aina tehnyt. Se johtui siitä, että kuvittelin kaikkien katsovan minua ollessani ulkona. Halusin vain pysyä sisällä, lukita oven ja olla päästämättä ketään sisään.
– Laitoin puhelimeni äänettömälle. En soittanut kenellekkään, enkä vastannut puheluihin saatika tekstiviesteihin. Normaalia elämää ei vain enää ollut. Olin erilaisessa paikassa ja se ei ole mukava paikka.
Omista tuntemuksistaan Kirkland ei hiiskunut muille. Seuran työntekijät olivat asiasta tietättömiä. Hänen pääajatuksensa oli päästä nukkumaan ja eristäytyä muusta maailmasta.
– Valitettavasti asia meni näin. En halunnut tehdä mitään. Halusin sammuttaa itseni. En pystynyt ajattelemaan selkeästi. Tuskin maltoin odottaa, että pääsin nukkumaan ja saisin puhdistettua mieleni hetkeksi. Sitten heräsin aamulla ja kaikki alkoi alusta. Se oli noidankehä.
Kirkland ei ole suinkaan yksin asian kanssa. Ei mennyt kauaa Kirklandin masennustaistelun alkamisesta, kun entinen Walesin maajoukkueen keskikenttäpelaaja Gary Speed löydettiin kuolleena kotoaan.
– Olin pahassa paikassa. Aloin ajattelemaan, että kuinka kaukana olin siitä tunteesta, missä Gary oli. Miltä hänestä tuntui itsemurhan tekohetkellä?
Vaikeasta tilanteestaan huolimatta Kirkland kertoo ettei koskaan yrittänyt itsemurhaa.
– En koskaan yrittänyt tehdä itselleni mitään pahaa. Tilanne meni pisteeseen jossa en malttanut odottaa pääseväni nukkumaan enkä halunnut herätä. Koska kaikki tämä alkoi uudestaan, jokaisena aamuna.
Englannin maajoukkueessakin esiintyneen Kirklandin ura loppui lopulta vuonna 2016. Nyt mies keskittyy täysillä taisteluun masennusta vastaan ja kertookin asioiden olevan nyt paremmin, kuin mitä ne olivat vielä vuosi sitten.
– Tällä hetkellä asiat ovat hyvin. Prosessi on yhä kesken, mutta voin jo nähdä valoa tunnelin päässä.