Manchester United oli 2000-luvulla pitkään myrskyn silmässä sen vuoksi, että sillä monen mielestä kesti liian pitkään perustaa naisten joukkue. Maailman suurimpiin seuroihin kuuluvan ManUn ”feminiininen versio” syntyi vihdoin vuonna 2018.
Vaikka ManUn naiset ovat pärjänneet heti hyvin ja johtavat tälläkin hetkellä Superliigaa kuuden kierroksen jälkeen, monella on vielä jotain hampaankolossa niin Manchester Unitedin toimintatavoista kuin naisjalkapallon yleisestä arvostuksesta. Yksi heistä on maailman nimekkäimpiin naisjalkapalloilijoihin kuuluva Yhdysvaltain maajoukkueesta tuttu Megan Rapinoe.
”Minusta naisten jalkapallo on Englannissa samassa tilanteessa kuin Amerikassa – se on niin kaukana, koska siihen ei satsata. On vuosi 2020. Kuinka kauan Valioliiga on ollut olemassa? Ja nyt vasta näemme seurojen kuten Manchester United laittavan vähän panostusta ja rahaa naisten joukkueeseen? Tämä on häpeällistä”, Rapinoe latasi BBC:lle.
Moni voi samaistua yhdysvaltalaistähden sanoihin, kun taas osa kaivaa esiin markkinatalouteen liittyvät argumentit. Yhtä kaikki varmasti naisjoukkue olisi voinut syntyä nopeammin. Toisaalta kannattaako asiaa kritisoida nyt, kun suunta on seuran osalta oikea? Monessa muussa suurseurassa tehdään paljon vähemmän panostuksia. Esimerkiksi Liverpoolin naisjoukkue putosi korkeimmalta sarjatasolta viime kauden päätteeksi voitettuaan vain yhden 14 pelistä.
Maailman paras naisten jalkapallojoukkue lienee tällä hetkellä Lyon, joka on voittanut Mestarien liigan hämmentävät seitsemän kertaa vuodesta 2011 lähtien ja 14 Ranskan mestaruutta putkeen vuosina 2007-20. Jotain yhtäältä naisjalkapallon resursseista, toisaalta suuren yleisön kiinnostuksesta kuitenkin kertonee se, että maailman parhaan naisjoukkueen kotistadion on periaatteessa Groupama OL training Center, jonka kapasiteetti on vain 1 524. Toki suurempia matseja varten on kuitenkin mahdollista siirtyä lähellä sijaitsevalle 59 000 ihmistä vetävälle Parc Olympique Lyonnaisille.