Manchester United lähti kauteen 2017-2018 kovin odotuksin. Jose Mourinho sai jälleen valtaisat summat rahaa käyttöönsä jolla portugalilaisluotsi vahvisti joukkueen edellisen kauden heikkoja kohtia.
Romelu Lukaku, Nemanja Matic ja Victor Lindelöf eivät ehkä nimellisesti olleet niitä ihan ykköskorin pelaajia, mutta Mourinho tuntui olleen päättäväinen hankintojen suhteen.
Lukaku ja Matic osoittivat kauden alussa suurelle yleisölle, miksi Mourinho juuri heidät Unitediin osti. Lindelöfiä puolestaan pidettiin floppina alusta asti.
Nyt, kun kausi lähenee puoliväliään, voi hankinnoista ja Manchester Unitedista yleiselläkin tasolla olla montaa mieltä.
Allekirjoittaneen mielestä Romelu Lukaku ei sovi lainkaan Unitedin pelityyliin, ja Alvaro Morata olisi ollut lopulta parempi vaihtoehto Mourinholle.
Nemanja Matic on ollut yllättävänkin kova, eikä miehestä voi sanoa mitään pahaa. Raudanluja ammattilainen, joka tekee kentällä kaiken sen mitä manageri haluaa.
Lindelöfiä moni pitää edelleen floppihankintana, mutta omasta mielestä ruotsalaispuolustaja on alkuvaikeuksien jälkeen löytänyt viime peleissä paikkansa joukkueesta. 23-vuotiaalla ruotsalaisella on kaikki edellytykset pelata pitkään ja menestyksekkäästi punapaidoissa.
Mutta sitten itse joukkueeseen. Manchester United ei ole ollut Sir Alex Fergusonin eläkkeelle jäämisen jälkeen päivääkään se sama joukkue, jota se oli Fergusonin alaisuudessa. Manchester Unitedia ei tarvitse yhdenkään suurseuran pelätä tällä hetkellä, ei siitäkään huolimatta, vaikka joukkue käyttää satoja miljoonia pelaajahankintoihin joka vuosi.
Pääsyy tähän on Jose Mourinho. Portugalilaisluotsi luovuttaa näissä isoissa otteluissa kerta toisensa jälkeen pallonhallinnan vastustajalle, mikä on nykyjalkapallossa erittäin tärkeä. Mourinhon joukkueen peli-idea perustuu aina tiukkaan puolustuspelaamiseen, ja portugalilaisen ajatusmaailmassa 0-0 on hyvä tulos isosta ottelusta. Sitä se ei kuitenkaan nykyään ole, varsinkaan kotiotteluissa.
Kaikesta huolimatta Mourinhon taktiikka on toiminut yllättävänkin hyvin tällä kaudella, sillä joukkue on voittanut Tottenhamin kotipelissään ja Arsenalin vieraissa, vaikka kummastakaan ottelusta joukkue ei voittoa olisi ansainnut. Anfieldilta haettu tasapelipiste oli varsinainen ryöstö pelin kuvaan nähden.
Mestaruuteen ei kuitenkaan noin passiivisella pelillä marsita, siitäkään huolimatta, että Mourinho onnistui Chelseassa samalla taktiikalla mestaruuden muutama vuosi takaperin voittamaan. Mourinhon rekordi top-6 joukkueita vastaan pelatuista peleistä on tällä kaudella 2-1-2. Pep Guardiolan Cityllä vastaava saldo on 4-0-0. Guardiola haluaa Cityn pitävän palloa ja olla kentällä se aktiivisempi joukkue. Hän käyttää joukkueensa vahvuudet hyväkseen ja antaa joukkueelle mahdollisuuden voittaa. Mourinhon joukkueen vahvuudet ovat hyökkäyspäässä eikä passiivisella pelillä tuosta vahvuudesta ole mitään iloa. Juuri tuosta syystä joukkueiden välinen piste-ero on jo tässä vaiheessa kautta 11 pistettä Valioliigassa.
Vaikka Mourinhon ManU pelaakin monien mielestä anti-jalkapalloa, etenkin isoissa otteluissa, on joukkueen kausi kaiken kaikkiaan sujunut jopa yli odotusten.
Valioliigan kakkospaikka tässä vaiheessa kautta on enemmän kuin mitä moni odotti. Mestarien liigassa ManU jatkaa neljännesvälieriin lohkovoitolla, ja liigacupissa joukkue on edennyt jo puolivälieriin. Ainoastaan Cityllä on paremmin pullat uunissa tässä vaiheessa kautta.
Valioliigassa manchesterilaiset tulevat sijoittumaan tällä kaudella sijoille 2-3, jonka myötä Mestarien liigan paikka myös ensi kaudelle varmistuu. Mestarien liigassa hyvällä arpaonnella ja nappisuorituksella tie voi viedä jopa loppuotteluun asti, mutta pokaaleja on lupa odottaa tällä kaudella vain Englannin cupeista (Liigacup, FA Cup).