Jalkapalloa pidetään kuningaspelinä. Se on maailman pelatuin urheilulaji. Se herättää paljon tunteita niin hyvässä kuin pahassa. Jalkapallotähdet ovat todellisia maailman tähtiä. He ovat rikkaita, asuvat hienoissa taloissa ja ajavat nopeilla autoilla. Heidän hiuksensa eivät mene huonoksi edes kesken ottelun. Heitä palvotaan ja heitä rakastetaan. Toisinaan heitä myös vihataan. Missä vaiheessa jalkapallon kannattaminen menee liian pitkälle?
Jalkapallohistoria tuntee hyvin monta traagista tarinaa eri joukkueiden kannattajien välisistä yhteenotoista. Jalkapallohuliganismia on pyritty kitkemään pois jalkapallosta siinä missä rasismiakin. Kummastakaan ei ole kuitenkaan onnistuttu pääsemään kokonaan eroon. Jalkapallon emämaata Englantia on pidetty aina jalkapallohuliganismin kehtona. Tosiasia on kuitenkin se, että tänä päivänä tuo ei ole Englannissa kovinkaan suuri ongelma lukuun ottamatta Englannin maajoukkueen pelejä arvokisoissa. Tuolloin tietyt ”sankarit” ilmaantuvat jostain maan alta aiheuttamaan hämminkiä kisakaupungeissa. Etenkin Englannin ja Saksan välisissä otteluissa on ajoittain törmätty edelleenkin väkivaltaisuuksiin.
Näiden jalkapallohuliganien välisiä mellakoita nähdään aina ajoittain, eivätkä ne aina kohdistu vain arvokilpailuihin. Saksalalaisen 1.FC Kölnin kannattajat saapuivat kuluvalla kaudella Eurooppa-liigan otteluun Lontooseen. Tuossa ottelussa Arsenal kohtasi Kölnin ja kymmeniä tuhansia saksalaisjoukkueenkannattajia oli saapunut Lontooseen ilman otteluun oikeuttavaa pääsylippua. Kannattajat yrittivät väkisin tunkeutua stadionille sisään ja ottelun alkua jouduttiin syyskuussa siirtämään tunnilla. Katsomossa, he aiheuttivat lisää hämminkiä tappelemalla turvamiesten kanssa. Tämäkin oli vielä suhteellisen rauhallinen tilanne. Vastaavanlaisia ja jopa paljon pahempia mellakoita nähdään yhä useammin etenkin Itä-Euroopassa. Ongelma ei ole niin paljon esillä, sillä näissä maissa ei pelata niin kutsuttuja eurooppalaisia huippusarjoja kuten vaikkapa Valioliigaa, Serie A:ta, La Ligaa tai vastaavaa.
On sääli, että niinkin hienon pelin kuin jalkapallon ympärille onnistutaan ajoittain naamioimaan ”kannattajien” idioottimainen käyttäytyminen. Vuonna 2015 Chelsean kannattajat estivät tummaihoista miestä nousemasta metroon Pariisissa ja huusivat tälle päälle rasistisia kommentteja. Eilen Chelsean fanit joutuivat osalliseksi väkivaltaisuuksiin. Tällä kertaa Chelsean kannattajien kimppuun hyökättiin Roomassa, jossa he olivat pubissa odottelemassa ottelun alkua. Ryhmä AS Roman kannattajia hyökkäsivät pubiin Chelsean kannattajien kimppuun. Toistaiseksi ainakin kaksi AS Roman kannattajaa on pidätetty tapauksen johdosta.
Rasistinen ja muunlainen idioottimainen käyttäytyminen on ikävää eikä kuulu nykypäivän jalkapalloon. Väkivaltaisuudet vielä vähemmän. Tässä suhteessa aletaan mennä jo hyvin kauas rajan väärälle puolelle, kun jalkapallon kustannuksella pyritään vahingoittamaan ihmisten terveyttä tai jopa henkeä.
Vuonna 2000 Arsenalin ja Galatasarayn välisessä Uefa-Cupin finaalin yhteydessä Tanskassa neljää englantilaista puukotettiin turkkilaiskannattajien toimesta. Kaksi näistä kuoli saamiinsa haavoihin. Kannattajat olivat Leedsin kannattajia, joka ei edes pelannut kyseisessä ottelussa. Vuonna 2009 Arsenal-fania puukotettiin Roomassa ennen Roman ja Arsenalin välistä Mestarien liigan ottelua. Puukottaja kuului AS Roman Ultra-ryhmään. Puukotettu selvisi kuitenkin pienillä vammoilla. Vuonna 2014 Liverpoolin kannattaja puukotettiin kuoliaaksi Nigeriassa Arsenal-kannattajan toimesta. Liverpoolin kannattaja oli leveillyt Liverpoolin 5-1 voittoa Arsenalista ja tämä oli ollut Arsenalin kannattajalle liikaa.
Huhtikuussa 2017 Borussia Dortmundin bussin läheisyydessä räjäytettiin pommi. Dortmundin puolustaja Marc Bartra loukkaantui tilanteessa vakavasti, mutta on toipunut takaisin pelikuntoon. Tekoa ei sinänsä voida pitää puhtaasti jalkapalloon liittyvänä tapauksena, sillä tapaus on luokiteltu terrori-iskuksi. Tapaus kuitenkin sattui jalkapallon ympärille kohteena olleen joukkueen takia.
Kannattajien väliset kahakoinnit ovat yksi jalkapallon ikävä piirre. Toinen on kannattajien pelaajiin kohdistamat uhkaukset. Huhtikuussa 2017 The Goal kirjoitti West Bromwich pelaajan James McCleanin saaneen tappouhkauksen, koska hän päätti edustaa Irlantia Pohjois-Irlannin sijaan. McClean on syntynyt Londonderryssä Derryn maakunnassa, joka sijaitsee Pohjois-Irlannin puolella. Päätös ei miellyttänyt Pohjois-Irlannin kannattajia. McCleanille tappouhkaus oli jo toinen, sillä miehen edustaessa Sunderlandia vuonna 2012, hän sai tappouhkauksen Twitterissä. Syy tappouhkaukseen oli niinkin naurettava, kuin palaajan kieltäytyminen käyttää unikonsiementä pelipaidassa.
Manchester Unitedin entinen pelaaja Gary Neville kertoo saavansa toisinaan yhä tappouhkauksia Liverpool-kannattajilta Liverpoolia koskevista kommenteistaan.
Vuonna 1994 USA:n maailmanmestaruuskilpailuiden jälkeen kolumbialainen jalkapalloilija Andres Escobar ammuttiin kuoliaaksi kotikaupungissaan. Murhan motiiviksi epäiltiin pelaajan mm-kilpailuissa tekemää omaa maalia, jonka johdosta pelaajan ampunut kannattaja olisi hävinnyt vedonlyönnissä rahaa.
Pelaajiin kohdistuvat uhkaukset ovat jo itsessään todella ällistyttäviä, kauheita ja ällöttäviä. Tästäkin on mahdollista mennä jopa vielä pidemmälle. Viimeisimpänä tämän on joutunut kokemaan Liverpoolin puolustaja Dejan Lovren. Hän saamansa tappouhkaus ei kohdistunut häneen itseensä vaan häneen perheeseensä. Tästä vain herää kysymys, kuinka sekaisin ihmiset voivat olla? Kyseessä on kuitenkin VAIN jalkapallo. Jalkapallo herättää paljon tunteita. Myös allekirjoittaneella. Ja se herättää niitä hyvin usein. Mutta tämä menee jo niin törkeästi yli, ettei minkäänlaista rajaa.
Sosiaalinen media tekee uhkausten antamisen erittäin helpoksi. Luonnollisesti suurin osa ei ole todellisia uhkauksia, vaan turhautuneiden kannattajien ajattelematonta kirjoittelua, mutta uhkauksia siitä huolimatta. Toiset uhkaukset sen sijaan ovat konkreettisia. Onneksi näiden toteutukset eivät sentään ole arkipäivää.
Artikkelissa mainittujen asioiden lisäksi vastaavia tapauksia on lukuisia. Pelaajiin, valmentajiin ja joukkueiden johtoportaisiin kuuluviin henkilöihin kohdistuvia uhkauksia sekä kannattajien välisiä väkivaltaisuuksia joudutaan todistamaan jatkuvasti. Jalkapallo on iloinen asia ja tämän kaltaisia tapauksia ei pitäisi kenenkään joutua kokemaan. Valitettavasti näitä ei kuitenkaan tulla ikinä saamaan täysin kitketyksi jalkapallon ympäriltä.