Huuhkajat ovat aloittaneet Nations Leaguen erinomaisesti. Kahdesta ottelusta alla on kaksi voittoa ja päästettyjä maaleja nolla. Markku Kanervan valmennuksessa viimeisen 15 kuukauden aikana Suomi on voittanut kahdeksan ottelua, pelannut kolme tasan ja hävinnyt vain kerran. Lukemat ovat hyvin poikkeukselliset suomalaisessa jalkapalloilussa. Oikeastaan lukemat ovat poikkeukselliset missä tahansa pallopelissä.
Jos kahdesta Nations Leaguen voitoista on haettava jotain kritiikkiä, niin se on hyökkäyksen näennäinen tehottomuus. Suomi sai luotua hyviäkin maalintekopaikkoja, mutta maaleja syntyi vain yksi ottelua kohden. Se kuitenkin riitti ja se on tärkeintä tulosurheilussa.
Huuhkajat on pelannut jo pitkään ilman yhtä kaikkien aikojen parhainta suomalaista pelaajaa Roman Eremenkoa. Hän on kärsinyt kahden vuoden mittaisesta kilpailukiellosta dopingrikkeen johdosta. Eremenko kärysi kokaiinin käytöstä TsSKA Moskovan Mestarien liigan ottelun jälkeen pari vuotta sitten. Tuolloin Eremenko kuului ehdottomasti Suomen maajoukkueen kirkkaimpiin pelaajiin.
Eremenkon dopingpanna päättyy virallisesti lokakuun alussa, mutta suomalainen saa jo harjoitella joukkueensa kanssa. Otteluihin hän pääsee kentälle vasta ensi kuussa. Kysymys kuuluukin, onko Eremenkolle vielä käyttöä maajoukkueessa? Huuhkajat ovat pelanneet erinomaisesti ilman Eremenkoa, mutta mitä hän voisi tuoda maajoukkueeseen, mitä sieltä vielä puuttuu? Yksi tällainen asia on ehdottomasti luovuus. Huuhkajat ovat olleet parhaimmillaan suoraviivaisia, mutta sellainen ruokkija joukkueen keskikentältä edelleen puuttuu.
Monet suomalaiset vaikuttavat yhä haluavan Eremenkon maajoukkueeseen, mutta minkä tasoinen pelaaja hän on tänä päivänä? Riittääkö taso yhä maajoukkueeseen? Sitähän ei oikeastaan tiedä varmaksi kukaan muu kuin pelaaja itse. Ikää pelaajalla on 31-vuotta, joten ikäloppu hän ei vielä ole. Joskaan ei pelaajaksi enää kovin nuorikaan.
Eremenkon yksi parhaita ominaisuuksia on ollut peliäly. Se ei varmasti ole vielä kadonnut. Samoin pallotatsi on varmasti vielä samalla tasolla kuin aiemminkin. Eremenko on edelleen harjoitellut ahkerasti vaikkakin omatoimisesti. Pelinopeus sen sijaan on varmasti tässä vaiheessa suurin kysymysmerkki. Sekin varmasti palaa vielä ja jos Eremenko pystyy pelaamaan edes lähellä sitä tasoa, jota hän oli kärytessään, hänestä on varmasti edelleen paljon hyötyä maajoukkueelle.
Itsestään selvää se ei kuitenkaan ole. Lisäksi Huuhkajien vahvuuteen kuuluu henkilökemia. Eremenkon pitää pystyä tulemaan mukaan joukkueeseen ja ottaa oma paikkansa yhtenäisestä ryhmästä. Se ei välttämättä ole helppoa, mutta ammattilaiset osaavat varmasti arvostaa laatua. Jos pelaaja on riittävän hyvä, oma paikka varmasti löytyy myös pukukopista.
Onhan Eremenko suomalaisella mittapuulla mitattuna täysin poikkeuksellinen pelaaja, joita ei ole ollut juurikaan sitten Jari Litmasen. Eremenko ei ole myöskään Litmanen, mutta Litmasen tapaan myös Eremenko on poikkeuksellisen älykäs pelaaja. Molempia yhdistää älykkyyden lisäksi myös lahjakkuus ja sitä myötä taito.
Sen onko Eremenkosta enää hyötyä Huuhkajille vai ei, riippuu täysin pelaajasta itsestään. Kunnossa ollessaan ja hyvällä asenteella pelatessaan Eremenko voi nostaa Huuhkajien tason pykälän korkeammalle. Toiseksi Suomella ei ole koskaan ollut runsauden pulaa hänen kaliiberin pelaajista.
Seuraa myös Twitterissä!
@pasi_rosti
@vaihtopenkkicom