Paljon on puhetta hyvistä ja huonoista häviäjistä. Hyviä ovat sellaiset, jotka eivät heittäydy marttyyreiksi tappion hetkellä. He eivät hae syntipukkia ja ennen kaikkea: he eivät hauku vastustajaa.
Tänään on uutisoitu laajalti kommenteista, joita aina niin hyväntuulinen Liverpool-valmentaja Jürgen Klopp suolsi pelin jälkeen, tosin itsekin myöntäen olevansa sillä hetkellä huono häviäjä. Eivätköhän kaikki ymmärrä, että miehen hartioita painaa tällä hetkellä varmasti melkoinen stressitaakka, mutta silti, ei näin!
Vaan näin: Atlético Madridin kapellimestari Diego Simeone oli hyvä voittaja. Tasapuolisuuden nimissä on hyvä huomioida myös hänen suorituksensa pressitilaisuudessa.
Hän nosti esiin esimerkiksi sen, että Liverpool joutui pudotessaan hänen mielestään epäreilun säännön uhriksi. Vierasmaalisäännön hyvistä ja huonoista puolista väännetään aika ajoin kättä, mutta oma lukunsa on se, kun mennään jatkoajalle. Vierasmaalisääntö nousee 30 minuutin jaksolla kullanarvoiseksi, eikä ensimmäisen ottelun vierasjoukkueella ollut samaa mahdollisuutta. On varsin suoraselkäistä tuoda tämä ilmi tilanteessa, jonka joku muu voisi käyttää vastustajan musertamiseen. ”Pidän tätä epäreiluna, ja aion ottaa asian puheeksi, kun valmentajat ja UEFA kokoontuvat seuraavan kerran”, hän sanoi.
Simeone osoitti myös arvostuksensa Liverpoolia ja Kloppia kohtaan, vaikka tämä oli aiemmin haukkunut Ticon pelitapaa. ”Arvostan häntä ja heidän laadukasta pelaajamateriaaliaan. Me pyrimme paljastamaan vastustajamme heikkoudet. Ja voittamaan”, hän tuumasi.
Onhan voittaminen helpompaa ja mieluisampaa kuin häviäminen, joten eipä voittamisen ja häviämisen jaloja taitoja aivan voida keskenään verrata. Mutta onko se sitten helpompaa vai vaikeampaa osoittaa kypsyytensä juuri sillä hetkellä, kun vastustaja ei ole ollut aivan parhaimmillaan? Ehkäpä juuri silloin haluaa entistä enemmän osoittaa olevansa tilanteen yläpuolella.