Advertisement

Watfordin nousun avaimet

Yksi kauden suurimmista yllättäjistä Valioliigassa on ollut Watford. Joukkue on sarjataulukossa yhdeksän pelatun ottelun jälkeen sijalla kuusi. Se on kärsinyt pelaamissaan otteluissa vain kaksi tappiota. Tappiot tulivat suuria Manchester Cityä ja Chelseaa vastaan. Watfordin alkukauden menestyksen syynä pidetään yleisesti joukkueen loistavaa manageria Marco Silvaa. Silvalla onkin suuri vaikutus joukkueen tämän hetkiseen tilaan, mutta menestyksen taustalta löytyy paljon muitakin asioita.

Italialaisen Pozzo-perheen tullessa seuran omistajaksi alkoi Watfordissa todellinen myllerrys. Burneleyn nykyinen manageri Sean Dyche vietti seurassa pienen hetken managerina ennen italialaisperheen saapumista Watfordiin. Tämän jälkeen seurassa on toiminut kahdeksan eri manageria vain viiden vuoden aikana. Gianfranco Zola oli Pozzojen ensimmäinen valinta ja hän kesti seurassa peräti 66 ottelun verran, eli lähes puolitoista kautta. Tämän jälkeen Beppe Sanninon, Slavisa Jokanovicin, Quique Sanchez Floresin sekä viimeisimpänä Walter Mazzarrin ovat kestäneet maksimissaan yhden kauden. Puolet näistäkin vain hieman vajaan vuoden. Oscar Garcia ehti valmentaa seuraa vain neljässä ottelussa ja Billy McKinlay sai vain kaksi ottelua tililleen. Jokanovic oli vieläpä valmentaja, joka nosti seuran takaisin Valioliigaan, mutta sai tästä huolimatta lähteä seurasta.

Joukkueessa on pyritty rakentamaan taustat kuntoon siten, etteivät ne ole riippuvaisia kenestäkään tietystä managerista. Seuran taustalla pyörivillä asioilla pyritään auttamaan uutta manageria sopeutumaan seuraan ja vastaavasti manageri ei omalla panoksellaan vaikuta näiden asioiden toimivuuteen. Seuran taustoja hoitaa pääomistaja Gino Pozzo, toimitusjohtaja sekä hallituksen puheenjohtaja Scott Duxbury sekä tekninen johtaja Filippo Girardi. Managerivaihdoksista saa helposti sellaisen kuvan, että seura olisi kaaoksessa. Duxburyn mukaan tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa, sillä seuran taustat on rakennettu kuntoon huolella.

Kuva: Alloverpress.fi

”On ’epämukava totuus’, että meillä on taustat hyvin kunnossa. Taustat antavat valmentajille mahdollisuuden loistaa seurassa. Tämä johtuu rakenteesta, jota olemme hioneet seurassa jo yli viiden vuoden ajan”

”Sanon ’epämukava totuus’, koska mediassa on ollut tapana kuvata seuraamme epätasapainoiseksi suurten managerimäärien vuoksi. Asiaa tarkemmin tarkasteltuna olemme rakentaneet ympäristön, joka antaa managereille mahdollisuuden menestyä” Duxbury kertoo.

Duxburyn mukaan seura on pyrkinyt rakentamaan käytännöllisellä tavalla pyörivän ympäristön, jossa valmentajamuutokset eivät vaikuta seuran toimintaan liian rankasti. Valioliigassa tapahtuu paljon vaihdoksia manageriosastoilla, etenkin pienissä ja keskisuurissa seuroissa, jollainen Watfordkin toistaiseksi vielä on. Osa managereista vaihtaa maisemaa suurempiin seuroihin ja isompiin haasteisiin, osa taas kohtaa seuran kanssa ongelmia, jotka johtavat teiden eroamiseen.

Vaikka seuralla onkin taustat kunnossa, on se onnistunut nousemaan todelliseksi haastajaksi taistelussa europelipaikoista vasta nykyisen managerin Silvan aikakaudella. Tässäkin suhteessa mitään kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä on vaikea vetää, sillä yhdeksän pelin otanta on hyvin pieni. Toistaiseksi Silva on kuitenkin Watfordin näköinen valmentaja, joka on onnistunut hyödyntämään seuran tarjoamat resurssit ja taustan maksimaalisesti.

Kuva: Alloverpress.fi

Duxburyn mukaan seura hoitaa kaikki häiriötekijät, jolloin Silva pääsee keskittymään enemmän itse valmentamiseen.

”Ottamatta mitään pois Marcon valmennusosaamisesta, sillä hän on loistava manageri, hänen tarvitsee keskittyä vain valmentamiseen. Marco peilaa hyvin seuran tasapainoisuutta” Duxbury kertoo.

Seura hankki loistavia pelaajia, jotka ovat soveltuneet Silvan suosimaan pelitapaan loistavasti. Parhaimpana esimerkkinä on Fluminensesta saapunut brasilialainen Richarlison. Ennen Watfordiin siirtymistään, pelaaja ei ollut Euroopassa kovinkaan tunnettu. Silva kuitenkin tiesi tarkalleen minkälaisen pelaajan se Richarlisonista saisi. Pelaajahankinta kuuluu myös osana Duxburyn mainitsemiin taustoihin. Myös Nathaniel Chalobahin hankinta Chelseasta on toinen hyvä esimerkki tästä. Chelseassa pelaaja ei saanut mahdollisuutta osoittaa taitojaan seurassa, mutta hyödynsi annetut mahdollisuudet lainapestien kautta. Watford näki pelaajan potentiaalin ja päätti hankkia pelaajan seuraansa ja ratkaisu on osoittautunut erinomaiseksi. Puolustuksessa tällä kaudella loistanut Kiko Femenia saapui puolestaan Alaveista ilmaissiirrolla.

Kuva: Alloverpress.fi

Pozzo-perheen omistuksessa on Watfordin lisäksi myös Italian Serie A:ssa pelaava Udinese. Perheen omistuksessa oli hetken myös La Ligassa pelaava Granada, ennenkuin seura myytiin kiinalaiselle liikemiehelle. Virallisesti Watfordin omistajana toimii Gino ja Udinese taas on Ginon isän Giampaolo Pozzon omistuksessa. Perheellä on laajat suhteet jalkapallomaailmassa, jotka ovat auttaneet Watfordia myös pelaajahankinnoissa. Esimerkiksi tiedonhankinta pelaajista on nopeaa, sillä Watford pystyy käyttämään hyväkseen myös Udinesen pelaajatarkkailuun liittyviä resursseja.

Joukkue vaikuttaisi olevan matkalla uudeksi suurseuraksi. Pelaajahankintoihin se käyttää rahaa kohtalaisen maltillisesti, mutta onnistuneen pelaajatarkkailun ansioista rahat tulevat käytettyä järkevästi. Pozzo-perheellä rahaa myös riittää, joten tästä Watfordin nousu ei tule jäämään kiinni. Nyt sillä on myös manageri, joka pystyy kääntämään otteluita taktisella tietotaidollaan hyväksi. Se on osoittanut jo kuluvalla kaudella suurta henkistä lujuutta useissa vaikeissa paikoissa. Seuraava askel Watfordille on edetä eurokentille. Tavoite on täysin realistinen jo tulevalla kaudella. Valioliiga sekä europelit nostavat seuran vetovoimaa entisestään, joka väistämättä antaa sille mahdollisuuden alkaa tavoitella seuraavaa tasoa eli Mestarien liigaa. Tuonne seuralla on luonnollisesti vielä paljon matkaa, mutta Valioliigan ollessa jo valmiiksi hyvin tasainen, tämäkin on tulevaisuudessa täysin realistinen tavoite.